Tarjolle asetan viimeisen edellisen elämäni. (Ja jään pohtimaan, kuuluuko tuohon semanttisen tarkkuuden kannalta pilkku vai ei.)
Miljöö: Kuuba 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä.
Rooli: Orjanaiselle espanjalaismiehestä syntynyt tytär, joka jäi äitinsä ainoaksi lapseksi. Nokkeluutensa ansiosta vastasi jo nuorena taloudenpidosta tupakkaviljelmillä. Hyödynsi omaa asemaansa helpottaakseen muiden tilan orjien asemaa ja vuoden 1886 jälkeen sai puhuttua itselleen entiseltä isännältään emännöitsijän pestin, jonka turvin jatkoi hiljaista taisteluaan entisten orjien olojen parantamiseksi. Myöhemmällä iällä keskittyi santerían harjoittamiseen löydettyään sen parista kapinahenkisiä ystäviä. Jäi lapsettomaksi voimallisten yrttiensä ansiosta. Kuoli pelokkaan ja mieleltään sairaan katolisen papin hukuttamana kotikylässään, tapahtuma lavastettiin onnettomuudeksi.
Elämästä opittua: Kehittynyt oikeudenmukaisuuden taju, idealismi, tehokkuus joskin vastentahtoisuus kotitaloustöissä, kiinnostus ihmisoikeuksien historiaa ja afrikkalaista kulttuuria kohtaan, kaipuu Kuubaan, epäluulo kirkonmiehiä kohtaan, mieltymys tupakkakasvin tuoksuun ja kirkkaisiin väreihin.
Epilogi: Tämä nykyinen elämäni on siis kahdeksas. Vielä on auki tämän elämän tarkoitus. Yhdeksännessä ja viimeisessä elämässäni aion vakaasti syntyä kissaksi ja saada siten uudet yhdeksän elämää.
Totta puhuen, enköhän minä kuoltuani kosahda atomeiksi atomien joukkoon.
Miljöö: Kuuba 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä.
Rooli: Orjanaiselle espanjalaismiehestä syntynyt tytär, joka jäi äitinsä ainoaksi lapseksi. Nokkeluutensa ansiosta vastasi jo nuorena taloudenpidosta tupakkaviljelmillä. Hyödynsi omaa asemaansa helpottaakseen muiden tilan orjien asemaa ja vuoden 1886 jälkeen sai puhuttua itselleen entiseltä isännältään emännöitsijän pestin, jonka turvin jatkoi hiljaista taisteluaan entisten orjien olojen parantamiseksi. Myöhemmällä iällä keskittyi santerían harjoittamiseen löydettyään sen parista kapinahenkisiä ystäviä. Jäi lapsettomaksi voimallisten yrttiensä ansiosta. Kuoli pelokkaan ja mieleltään sairaan katolisen papin hukuttamana kotikylässään, tapahtuma lavastettiin onnettomuudeksi.
Elämästä opittua: Kehittynyt oikeudenmukaisuuden taju, idealismi, tehokkuus joskin vastentahtoisuus kotitaloustöissä, kiinnostus ihmisoikeuksien historiaa ja afrikkalaista kulttuuria kohtaan, kaipuu Kuubaan, epäluulo kirkonmiehiä kohtaan, mieltymys tupakkakasvin tuoksuun ja kirkkaisiin väreihin.
Epilogi: Tämä nykyinen elämäni on siis kahdeksas. Vielä on auki tämän elämän tarkoitus. Yhdeksännessä ja viimeisessä elämässäni aion vakaasti syntyä kissaksi ja saada siten uudet yhdeksän elämää.
Totta puhuen, enköhän minä kuoltuani kosahda atomeiksi atomien joukkoon.
0 huutelua:
Lähetä kommentti