Taivasten valtakunta

Minun taivaani muistuttaa hiukan Astrid Lindgrenin Nangijalaa. Sielläkin voisi kuolla päästäkseen uuteen ulottuvuuteen. Mutta minun taivaani olisi myös täynnä vastakohtaisia mielettömyyksiä.

Taivaaseeni siirryttäisiin kuin matkaa tehden. Hiukan kärsimättömänä, muttei kuitenkaan tuskastuneena. Matkan jälkeen perille pääseminen olisi kauan kaivattu lepohetki. Eikä koskaan olisi yksin, vaan saapumista odottaisi joukko rakkaita.

Taivaasta löytyisi maita ja mantuja, jokaiselle juuri sellainen miljöö, josta itse eniten nauttisi. Minä luultavasti etsiytyisin vanhan Hansa-kaupungin kaltaisen keskuksen ullakko-asuntoon. Aamuisin istuisin leveässä ikkunasyvennyksessä kuumaa kaakaota (oikeasta suklaasta tehtyä) hörppien ja katoilla temmeltäviä kissoja seuraten. Paikasta toiseen pääsisi kuitenkin vaivattomasti eli niinä hetkinä, kun sherwoodmainen metsä huutelisi minua varjoisaan hiljaisuuteensa, pääsisin sinne helposti kuin unessa. Usein pistäytyisin myös pilvenpiirtäjäkaupungeissa tai merellä.

Taivaassa kaikki olisi loogista, oikeudenmukaista ja hyvää. Jonkin ylimaallisen etiikan turvin kukaan ei kykenisi tekemään toiselle aidosti pahaa. Kujeita, jekkuja ja kommelluksia taivaassa riittäisi, eikä paheistakaan tarvitsisi luopua, sillä lakeja ja tiukkoja moraalikäsityksiä ei olisi olemassa.

Taivaassa olisi kaikki mahdollinen ja tarvittava aika, mutta ei kyllästymistä, odottamista tai väsymystä. Jos olisi hyvä pössis ja draivi (ja ainahan siellä olisi jos niin haluaisi), voisin tanssia, maalata, keskustella, pussailla koiranpentuja tai nauttia auringonnousuista ikuisuuksia. Tarvittaessa siellä olisi myös deadlineja (sic), jos en muuten saisi valmista aikaan ja haluaisin kuitenkin saada aloittamani hommat loppuun ennen uuteen ryhtymistä.

Taivas olisi täynnä tuoksuja, värejä, ääniä ja tuntemuksia, jotka eivät kuitenkaan voimakkainakaan ärsyttäisi. Milloin tahansa voisin täydellisesti tavoittaa parhaimmat muistoni ja niihin liittyvät elämykset. Muiden taivasasukkien kanssa voisin myös vaihtaa kokemuksia, joten toisten ihmisten täydellinen ymmärtäminen olisi mahdollista.

Taivaassa olisi vihdoinkin selvää, kuka on ja mitä haluaa. Siellä eivät rajoittaisi muiden mielipiteet, aika- ja kulttuurisidonnaiset arvot tai oma persoonallisuus. Kuitenkin siellä voisi halutessaan säilyttää identiteettinsä. Fyysisten ja psyykkisten rajoitusten kadottua olisi minunkin mahdollista ymmärtää kauneimmat tieteelliset teoreemat, tehdä spagaatteja ja kärrynpyöriä, laulaa Yönkuningattaren aaria.

Taivaassa minä vihdoinkin voisin myös uskoa taivaaseen.