Round one: a lab vessel with a lip versus her hubby with a fat lip

Yöllä minä taas vihasin vähän aikaa maailmaa ja kaikkea, mutta nyt muutamaa tuntia myöhemmin marraskuisen aamuun herätettyä minua puolikirkkaaseen harmauteensa, elämä tuntuu jälleen ihan mallikkaalta. Siippa nappasi minut aamulusikkaan, joka meillä vain hyvin harvoin tarkoittaa mitään muuta kuin hempeää halailua johtuen vuorokaudenaikarajoitteisesta seksuaalisuudestani, ja nyt on jo aamukahvitkin juotu.

Josko sitä kävisi suihkut, laittaisi itsensä ihmisen näköiseksi ja alkaisi touhuta. Tänään minä aion piirtää illasta, tuli siitä sitten mitään tai ei. Ajattelin myös aloittaa pitkästä aikaa jonkin uuden romaanin, ahmia ehkä pari sataa ensimmäistä sivua ja takakannen, loikoilla lukutuolissani ja tuntea ehkä suloista kiireettömyyttäkin.

Sivujuonteena kerrottakoon, että tuli hiukan yllätyksenä siipan arvio siitä, ketä Muppet-hahmoa muistutan. Itse olen ajatellut olevani ehkä Miss Piggy vivahteella Animalia*, mutta parhaiten minut kuulemma tunnistaakin Beakerista: punaiset hiukset, pitkä, käytännön asioissa yleensä ihan käsi, puhuu korkealta mumisten ja keksii aina harrastaa jotain taiteellista mutta lopputulemaltaan vähän keskeneräistä. Ja se mikä kropan muotojen osalta muuten mättää, alahuulen täydellinen vastaavuus kuulemma korvaa sen. Herra Swedish Chef päätti siis taas kerran leikkiä tulella, tämä kostetaan vielä.

*Pahoittelen, että nimet osaan vain englanniksi, enkä jaksa googlailla oikeita suomennoksia.

Voittaja ottaa sen kaiken

Ihan itse keksin vastauksen eiliseen ongelmaani:

Jos ensimmäinen tilanne toteutuu, joku särkee sydämensä ja hänen tunteitaan loukataan. Jälkimmäisen tilanteen toteutuessa joku vain menettää hermonsa.

Mutta sitten alkoi ärsyttää, että minulle sanellaan, että sydän olisi hermoja arvokkaampi. Niinpä päätin olla ihan hemmetin ketku:

Keksin erittäin tunteikkaita ja niihin vetoavia syitä perusteluineen, miksi kenenkään osapuolen kannalta ei toinen vaihtoehto olekaan ihan niin ihana kuin miltä se ensin vaikuttaa. Kuvasin monisanaisesti, millaisia tunteita kukin osapuoli kokee ja millaisia tunteita minussa ne taas herättävät. Täyttä hevonpaskaa täyslaidallisen ladattuani vaikuttaa ainakin tällä hetkellä siltä, että huomenna saan ryhtyä oman versioni (yllätyspyllätys ehkä teistä hitaimmille, mutta sehän oli siis ensimmäinen toimintavaihtoehto) täytäntöönpanoon.

Elämme jälleen kerran erittäin jännittäviä aikoja. Mikäli tämä juoni onnistuu, täytyy jatkossa tarkkaan harkita taktiikkaani. Voinko antaa periksi arvoistani, jotka tähtäävät totuden löytämiseen ja sen mukaan toimimiseen, manipuloidakseni ihmisiä tilanteissa, jotka he yrittävät omilla keinoillaan manipuloida minua? Arvelisin tässä vaiheessa analyyseerausta lopullisen vastaukseni olevan kyllä.

Niin, mihin meitä INTJ-persoonallisuuksia tarvittiinkaan?

Selittäkääpä nyt taas minulle...

Miksei voi tehdä niin, että kaksi kantokykyistä ihmistä ottaa auton lainaan ja kuljettaa sillä kaksi kalustetta paikasta A paikkaan B, minkä jälkeen palaavat taas takaisin pisteeseen A?

Miksi pitää tehdä niin, että yksi sairaslomalla oleva kanto- ja miltei kävelykyvytön ihminen ajaa autolla kaksi eri reissua peräkkäisinä päivinä paikasta A paikkaan B matkustettuaan ensin paikasta C paikkaan A? Tämän lisäksi niiden kahden kantokykyisen ihmisen on käveltävä paikasta A paikkaan D ja otettava bussi paikasta D paikkaan B jälkimmäisenä päivänä, jotta kalusteet siirtyvät autosta B-paikan ulkopuolelta sisäpuolelle. Minkä jälkeen he luonnollisesti kahvit juotuaan ja syksyistä säätä päiviteltyään voivatkin taas siirtyä samaa reittiä bussilla lähtöpisteeseen A. Lisäksi kuvioon on liitettävä neljäs henkilö pitämään auki ovia, olemaan kaikin puolin tiellä ja varmistamaan, ettei kantokykyiset vahingossakaan päästä ärräpäätä painavia kalusteita kantaessaan, koska kiroilu saattaisi herättää ikäviä tunteita ja aiheuttaa konflikteja. Lisäksi ennen suunnitelman toteuttamista on kaikkien osapuolten vähintään viikon verran ääneen suunniteltava ja jauhettava erilaisia vaihtoehtoja siitä, voisiko sittenkin kalusteen numero yksi vaihtaa kalusteeseen numero kolme sijainnissa E vai olisiko ehkä kaikkien mielestä turvallisempaa ja ihkumpaa kuitenkin kokoontua kalusteen numero neljä ympärille jakamaan tunteitaan ja mittailemaan vuoron perään kalustetta kaksi siltä varalta, että se ei mahtuisikaan jo varmistusmitattuun tilaan B.

Yön selkään vihulaisilta karkaavan isän opetukset pojalleen

Runotorstain 148. haaste löytyy täältä.


Ellei sinun polkusi risteä polkuni kanssa, poikani,
vuorilla viimeistään kohtaamme.

Ole rohkea ja vaitelias, sillä
suuria ovat ne jotka ryhtyvät vakaiksi.

Puita pidä merkkeinä suunnasta, ja taivaan tähtiä.
Leikkivät lapset ja kauneimmat naiset kierrä kaukaa.
Rikkaruohot kasvakoon vihollistesi haudoilla.

Kuningasta älä kumarra, älä miekkakaan kurkulla.

Kyllä isä, en isä.

Hulluja on monenlaisia

On se jännä, miten joidenkin kanssa vain natsaa. Kuin yhteisestä äänettömästä sopimuksesta olemme töissä erään toisen firman miestyöntekijän kanssa alkaneet samalla äänensävyllä puhua asioista, jotka (työ)elämässä ja maailmassa ovat pielessä. Tiedämme tasan tarkkaan molemmat, että huumorilla mennään ja leikkiin kuuluu pitää pokerinaama koko keskustelun ajan. Toisinaan sivulliset kuulevat osia keskustelusta, hämmentyvät sanojen ilmeisestä ristiriidasta elekieleen ja jäävät katsomaan hiukan pitkään. Tällöin on välittömästi molempien keksittävä kiireellinen meno täysin vastakkaisissa suunnissa, minkä jälkeen katsotaan vielä perään ja todetaan jotain tyyliin "muistat sitten jatkossa" tai "anna olla viimeinen kerta".

Kukaan muu tuskin pitäisi tätä hauskana, emmekä varmaankaan kumpikaan osaisi selittää, miten tälle ajankululle on näin nopeasti kehittynyt selkeä kaava ja pelisäännöt, joita molemmat työpäivänsä ratoksi noudattavat. Ihminen on veikeä eläin.

Siteerattuja viisauksia

Löysin muuton tiimellyksessä vanhan muistikirjani, joista olen päättänyt hankkiutua eroon. Tämän kirjasen sivuilla ei ollut mitään skannaamisen arvoista, mutta kirjaanpa ylös muutaman ajatuksen, jotka tuntuvat tärkeiltä vieläkin.

Anne Ricen The Vampire Lestat muistuttaa minua aina eräästä rakkaasta ystävästä, joka on monesti itsekin todennut olevansa kerrassaan mahdoton: "Only the impossible can do the impossible."

Walter Bagehotista minun pitäisi googlata ja wikittää osatakseni sanoa yhtään enempää kuin hänen ajatuksensa oppimisesta: "Kaiken oppimisen kenties tärkein tulos on kyky tehdä se mikä pitää tehdä silloin kun se pitää tehdä huolimatta siitä haluatko tehdä sen vai et." Minusta koululaitoksemme on omaksunut ajatuksen, mutta ymmärtänyt sen hiukan väärin. On hyvä kasvattaa ymmärtämään rajojen merkitys ja omien tekojen seuraamukset, mutta itse ainakin kyseenalaistaisin sen, mikä opetussuunnitelmissa määritellään siksi-mikä-pitää-tehdä.

Albert Schweitzer -sitaatista pidän sen vuoksi, että siinä puhutaan liekistä ja valosta, joilla itse tykkään kuvata sisäistä onnellisuuttani tai mitä tasapainoa se nyt sitten lieneekään: "Joskus valomme sammuu, mutta toinen ihminen sytyttää siihen uuden liekin. Me kaikki olemme velkaa suuren kiitoksen niille ihmisille, jotka ovat sytyttäneet valomme uudelleen." Tämä on minulle myös merkkinä siitä, miksi joskus on hyvä pysähtyä ja antaa tilaa ihmisille ympärillään - toisinaan sitä vain turtuu kasvavaan hämäryyteen ja lopulta sopeutuu pimeyteen. Suunta, vauhti ja toteutus ei ehkä silloinkaan kärsi, mutta paljon todellisuudesta ja elämästä jää siinä sokeudessa kokematta.

Reklamaatio Nännännäälle

"Asiakaspalvelustanne otettiin minuun viime kesänä puhelimitse yhteyttä. Minulle kaupiteltiin olemassaolevaan matkapuhelinliittymääni sopimustyypin muutosta ja kaupanpäällisinä lisäpalveluita. En ollut kummastakaan ehdotuksesta kiinnostunut, vaan ilmotin useampaan kertaan asian toistaen, että haluan säilyttää jatkossakin toistaiseksi voimassa -sopimukseni ilman minkäänlaisia pakettietuja.

Tästä huolimatta sain kotiin kirjeitse vahvistuksen, että liittymä on vaihdettu vuoden määräaikaiselle sopimukselle. Soitin välittömästi asiakaspalveluunne, joka väitti, ettei sovittua voinut enää perua - siitäkin huolimatta, ettei tällaista ollut sovittu vaan päinvastoin. Lisäksi painotin puhelimitse sopimusehtoja muuttaneen asiakaspalvelutoiminnan rinnastautuvan etämyyntiin, jolloin kuluttajalla on 14 vuorokauden oikeus jopa syytä ilmoittamatta peruuttaa ostos.

Lopulta asiakaspalvelunne myöntyi tuolloin korjaamaan virheensä, mutta nyt on käynyt ilmi, ettei ehtoja vieläkään palautettu ennalleen sovitusti. Nyt alkukuusta paikkakunnanvaihdoksen yhteydessä halusin vaihtaa asiakkuuteni teiltä toiselle palveluntarjoajalle, joka on pyynnöstäni yrittänyt irtisanoa liittymäni 4.11.2009. Tänään asiakaspalvelunne kanssa käydyn keskustelun mukaan olemassaoleva liittymäni on kuitenkin määräaikainen kuukauden jaksoissa, eikä sitä saa irtisanottua ennen kuin 10.12., vaikka irtisanominen on todistetusti tullut tietoonne ennen seuraavan kuukauden jakson alkamista.

Haluan kirjallisesti selontekonne, koska mikään asiakaspalvelunne kanssa puhelimitse sovittu ei näytä pitävän paikkaansa saati olevan luottamisen arvoista, miten katsotte tällaisen toiminnan palvelevan asiakkaitanne ja täyttävän lain määräämät kaupankäynnin ehdot? Kuluttaja-asiamies on vastaavasta toiminnastanne jo antanut huomautuksensa, joten tarkastan myös sen tahon kannan toimintaanne heti vastauksenne saatuani.

Ystävällisin terveisin,
Alccis" (piikki perseessänne)

Valivaliarkea

Tuntuu kuin olisin ollut pidempäänkin vastuussa uudessa työssäni. Pakko on painaa kuin vanha tekijä, ja toisaalta hommat ovat kyllä niin tuttujakin, että se on mahdollista. Tänään tein selväksi muutamalle taholle, miten minun alaisuudessani töitä tehdään. Paskanjauhanta jätetään omalle ajalle tai kahvitauoille (jotka eivät siitä saa venyä kaksin- ja kolminkertaisiksi) ja asiat asioina käsitellään tiimipalavereissa. Aion tehdä jälleen kaikkeni sen eteen, että työyhteisö aidosti kommunikoisi, sillä muuten ei mistään tule mitään. Tiedän jo nyt herättäneeni närää, mutta onneksi kääntöpuolella on lukuisien tahojen orastava kunnioitus ja sen myötä myös sujuvampi arki. Täytyy vain yrittää olla kärsivällinen ja muistaa, ettei kaikkien persoonallisuus, taidot ja kokemus sallia yhtä reteäotteista konfliktienkäsittelyä kuin mistä minä tykkään. Jyräksikään kun en rupea.

Iltapäivästä kävin työterveydessä, kun - yllätys yllätys - pitää taas jostain taiteilla lähete naistentautien poliklinikalle. Huomaan joutuvani jatkuvasti potkimaan itseäni (henkisesti siis ainakin toistaiseksi) ajaakseni asiaani edelleen. Syvällä sisimmässäni taidan vain odottaa lopullista tuomiota, enkä oikein jaksa uskoa ja toivoa tästä enää mitään hyvää seuraavan. Jollain hyvin oudolla tavalla, jota minun pitää tunnustella ja analyseerata ajan kanssa, olen kovin surullinen siipan puolesta. Tiedän sietäväni kipuni ja selviäväni mahdollisuudesta luopumisen surutyöstä, mutta en haluaisi tämän koskettavan häntä. Outoa tässä on se, etten koskaan ennen ole tuntenut halua suojella yhtään ketään elämältä. Ehkä taustalla on jokin syyllisyyksien moninainen vyyhti, jota minun on kerittävä vähä vähältä auki ymmärtääkseni, mistä lopulta on kysymys.

Eilen lähdimme pyöräillen messuille, mutta takakumini posautti ilmat pihalle vajaan neljän kilometrin polkemisen jälkeen. Huomasin ikäväkseni myös hiekoitushiekan täristävän sen verran, että kärsin tärinäkipuja pyörällä liikkumisenkin jälkeen. Päätin seuraavan sopeutumis-/selviämisaskeleen tässä tilanteessa olevan, että keksin itselleni tällä hetkellä sopivan liikuntamuodon. Ja alan tietysti myös harrastaa sitä. Pahoin pelkään, että uinti ja kuntosali, joita molempia kohtaan minulla on melkoinen ennakkoluulo ja kauhistus, alkavat olla ainoat vaihtoehdot. Ainakaan sen enempää sauvakävelystä, tanssista kuin pyöräilystäkään ei tule tällä hetkellä mitään, ellen sitten viipota kipulääke kielellä, mikä tuntuu hullulta vaihtoehdolta sekin.

Onneksi tämäkin kaikki on vain väliaikaista - vaihdevuosiin on enintään parikymmentä vuotta - joten ehkä minä keksin tuonnempana jotain muutakin blogattavaa kuin nämä turhan valitusmaisiksi käyvät kuulumiseni.

No, oli minun päivässäni tänäänkin piristys: löysin siipalle Reino-tohvelit oikeaa kokoa 48. Ostin ne hänelle välittömästi joululahjaksi, koska hän on niitä toivonut ties kuinka monta vuotta, mutta kotimatkalla sitten pähkin, että minähän en ala minkään kirkollisen juhlan aikataulutuksille kumartaa. Näin ollen hän saikin tänään yllätyslahjan: hetkeä myöhemmin hopeaselkäni (joka ei oikeasti ihan vielä harmaannu, eikä edes ole karvaselkäinen) rummutti miehuudentunnossaan ja kiitollisena nyrkeillä rintaansa reinot jalassa. On tämäkin parisuhde.

Letkeän lauantain melkoinen meemi

Äh, kyllä te tämän jo tiedätte, että hovihankkijaltahan tämäkin:

SUKUPUOLI
[x] nainen
[] mies

IKÄ
[] 0-10
[] 10-20
[] 20-30
[x] 30-40 (Voisiko tämän kategorian jakaa ainakin kahtia ja jättää tuon ensimmäisen vaihtoehdon pois, niin olisi mukavammin aseteltu..? )
[] 40-50
[] 50-60
[] vanhempi

USKONTO
[]kristitty
[] ortodoksi
[] ateisti
[] jonkun uskonnonlahkon jäsen (esim. helluntailaisuus, vanhoillislestadiolaisuus,

Jehovalaisuus..)
[x] joku muu, mikä? Tiina vastasi tähän täydellisen hyvin: jotain agnostikon ja pakanan välimaastosta.

SUUNTAUTUMINEN
[] heteroseksuaali
[] homoseksuaali
[] bi-seksuaali
[] pan-seksuaali
[x] et määrittele itseäsi Kategorisoin ehkä, mutta määrittelyä pitää välttää. Olen elämäni aikana ihastunut niin tyttöihin kuin poikiinkin, rakastellut rakastaen ja rakastamatta, himoinnut mahdotonta ja mahdollista, kieltäytynyt, vietellyt ja tullut vietellyksi, pussaillut aika paljon, pannut vähän vähemmän.
[] jokin muu?

1. Tämänhetkinen fiilis?
Tyhjä mutta toiveikas.

2. Viimeisin kuuntelemasi kappale?
Hmm, radio tuossa hetki sitten soi, olisikohan ollut jotain Whitesnakelta.

3. Oletko joskus ollut ihastunut kaverisi kumppaniin?
Olen, mutta se ei taida minun kohdallani tarkoittaa ihan sitä, mitä tällä kysymyksellä yritettiin urtsia.

4. Oletko koskaan viritellyt jotain varatun henkilön kanssa?
En ainakaan tietääkseni. Tai mitä virittelyllä tarkoitetaan? Jos flirtti on virittelyä niin olen tainnut viritellä omaa äitiänikin.

5. Oletko humaltuneena seksuaalisesti virittyneempi, kuin selvinpäin?
En, samat halut ne koko ajan hyrrää, mutta kieltämättä kaiken älyllisemmän aivotoiminnon lamaantuessa toisinaan ei jää jäljelle mitään muuta kuin se seksuaalisuus. Ja raivo tietysti.

6. Oletko viillellyt ranteitasi tai muuta kehoasi?
En harrasta. Minä teininä päätin, että jos niin perkeleesti koskee henkisesti, että pitäisi itseään satuttaa fyysisesti, on parempi tehdä jotain oikein näyttävää, tuskin siinä mitkään pikkuviiltelyt auttaisivat. Mutta vielä en ole koskaan ollut lähelläkään.

7. Heittäydytkö usein marttyyriksi, jos muut eivät tee kuten haluat?
En ainakaan tunnista itsessäni tällaista käytöstä itsessäni. Ainakin toivon, että en, sillä näin toimivien ihmisten kanssa on erittäitäin vaikea ratkaista mitään asiaa järjellisesti. Eli olen hukassa marttyyrien kanssa.

8. Millainen olet riidellessä?
En kuuntele yhtään scheißea, vaan yleensä laitan tapahtumaan ryminällä ja tarvittaessa kovennan ääntäni. Saatan olla myös pistävän sarkastinen ja tuijottaa leimuavin silmin. Että tähän tilanteeseen ylipäätään tullaan, pitää minun olla erittäin väsynyt ja veetuuntunut. Eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa kohtaamissani konfliktitilanteissa huomaan toimivani hyvinkin monin tavoin riippuen siitä, mihin tähtään, mutta tätä ei kai voi pitää riitelynä.

9. Oletko koskaan esittänyt olevasi päihtyneempi, kuin tosiasiassa olet?
Eipä tule ihan heti mieleen, miksi, missä tai milloin näin olisi tapahtunut.

10. Oletko mielestäsi kauniimpi/komeampi kuin joku ystäväsi?
No totta helvetissä, enhän minä nyt niin pinnallinen ole, että vain ruusuja kelpuuttaisin ystävikseni.

11. Onko joku särkenyt sydämesi?
Koko ihmiskunta, muttei romanttisessa mielessä.

12. Oletko sinä joskus särkenyt jonkun sydämen?
Enpä tiedä, mutta yksi kokonainen 19-vuotias portsari on ainakin tainnut mennä rikki.

13. Oletko mielestäsi seksikäs?
Olen ja en. Minussa tuskin on seksikkyyttä sellaisena kuin sitä silmät korvat täyteen tarjotaan, mutta se ei olekaan koko totuus.

14. Oletko käyttänyt (myös kokeilu lasketaan) huumeita?
En. Tunnen itseni ja taipumukseni addiktioihin, joten eiköhän tämä suklaa-skumppalinja ole turvallisin mahdollinen. Katsotaan sitten tuonnempana.

15. Teetkö sitä usein?
Oletan tämän viittaavan seksiin, vaikkakin avoimeksi jääkin, mikä kaikki seksiksi lasketaan. Kerrat vaihtelevat hyvin paljon vuodenajasta, arjen kiireistä ja fiiliksistä riippuen: toisinaan kaikki natsaa niin, että yllämme pupusuorituksiin, välillä on ajanjaksoja jolloin olemme kuin selibaatissa ja toisinaan minulla on aktiivista seksielämää ihan keskenäni. Että ei sen mystisempää ole ihmiselo tältäkään osin.

16. Kehutko usein tuttujasi vain mielistelläksesi heitä?
En. En ymmärrä mielistelyä.

17. Vihaatko jotain henkilöä tuttavapiirissäsi, mutta et näytä sitä?
Miksi sellainen henkilö olisi tuttavapiirissäni? En ymmärrä kysymystä.

18. Oletko flirttaillut pomollesi/esimiehellesi päästäksesi ylenemään "reittä pitkin"?
Hah, ei tulisi mieleenkään.

19. Mitä mieltä olet homoseksuaaleista?
Ihan samaa mieltä kuin heteroseksuaaleista.

20. Voisitko työskennellä prostutioituna?
Olen joskus pohtinut asiaa paljonkin. Luulen, että nykyisellä ajatusmaailmallani ja taipumuksineni kyynisyyteen, olisin todella huono siinä työssä, mutta muutenhan se saattaisi tiettyjen reunaehtojen täyttyessä olla ihan unelma-ammatti.

21. Oletko harrastanut seksiä jonkun kaverilistallasi olevan kanssa?
Hoh hoi.

22. Asteikolla 1-5, kuinka hyvä itsetunto sinulla OIKEASTI on?
Se elää, mutta keskimäärin 4. Mutta minun asteikollani itsetuntonsa vitoseksi arvioivalla onkin jo jotain vikaa itsetunnossaan.

23. Kuinka sinulta saa "jalat alta"?
Muun muassa osumalla samalle aaltopituudelle. Se on ehdottomasti suurin kiihokkeeni, mutta onhan niitä toki lukuisia pienempiäkin. Se muuten pätee kaikilla elämänalueilla ja kaikissa ihmissuhteissa ja rooleissa, eikä vain seksuaalisessa mielessä.

24. Paheesi?
Vaikken pidäkään synnin käsitteesti, joudun tunnustamaan kuitenkin melkein kaikki seitsemän kuolemansyntiä: minulle käy niin viha, ahneus, laiskuus, mässäily kuin himokin, kiitos vaan.

25. Vietteletkö ihmisiä vain omaa itsetuntoasi nostaaksesi?
Ei, kyllä minä viettelen ihmisiä ihan vain päästäkseni pussailemaan.

26. Onko sinun sanottu olevan itsekäs?
Jo vain. Yleensä tähän liittyy ajatus siitä, että epäitsekästä käytöstä olisi, jos toimisin sanojan toimimalla tavalla.

27. Pitävätkö ihmiset sinua ärsyttävänä?
Jotkut. Se on jännä juttu, että yleensä he ovat niitä ihmisiä, jotka ärsyttävät minua myös.

28. Ajeletko ihokarvojasi?
Juu-u, minusta tuntuu kivemmalta ilman karvoja. Tai no hiusten ja silmäripsien toivoisin silti pysyvän.

29. Vajoatko helposti masennukseen?
En. Joskus alakuloon, mutten sentään masennukseen.

30. Mikä on yleisin kohteliaisuus, jonka ihmiset sinusta sanovat?
Omituista kyllä, mutta minua kehutaan viisaaksi, usein myös kauniiksi. Sitten on yksi rakas sielunsisko, joka on ottanut asiakseen kehua minua ihan vain saadakseen minut punastumaan, mutta niitä lausahduksia en ala tässä luetella.

31. Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?
Se on jännä juttu, ettei minua oikeastaan häiritse mikään ulkonäössäni, mutta tiedän monien ajattelevan, että minun pitäisi olla hoikempi, minulla pitäisi olla suoremmat ja valkoisemmat hampaat, että minun hiukseni ovat väärän väriset ja jalkani liian suuret. Ehkä minua eniten harmittaa rutikuivat käteni, jotka etenkin talvella ovat kuin vanhalla ihmisellä - ovat olleet aina lapsuudesta lähtien.

Puhuimme juuri viime viikonloppuna siipan kanssa, mitä tekisimme lottovoitolla. Hän oli ajatellut suoristuttaa hampaansa ja mitä kaikkea, mutta minä vain mietin, että haluaisin oman kunto-ohjaajan ja töistä vapaata, saadakseni sen toissa kesän olon, jonka aktiivinen liikkuminen minulle soi. Ja silti minä olen meistä se turhamaisempi.

32. Liioitteletko usein asioita, jotta siitä olisi etua sinulle muiden silmissä?
En. Liioittelen joskus asioita saadakseni niistä parempia tarinoita.

33. Milloin ja mistä syystä itkit viimeksi?
Hetkinen... jos kivun aiheuttamia silmäsuttuja ei lasketa, olen viimeksi tainnut iskeä jo hetki sitten mainitsemani ystävän seurassa. Hän on vahva ja herkkä, itkee kauniisti ja saa minutkin joskus tuntemaan maailman uudella tavalla. Taisimme itkaista jollekin laululle tai tarinalle.

34. Oletko sanonut "minä rakastan sinua" ILMAN, että olet tarkoittanut sitä?
En. Sanon sen liian harvoin, vaikka rakastankin. Minä osoitan rakkauteni teoilla, en kaunopuheilla tai tunnustuksilla.

35. Miten reagoit, kun kuulet, että sinusta on puhuttu pahaa?
Riippuu siitä, kuka on puhunut. Jos siippa puhuisi minusta pahaa, joka ei pitäisi siis paikkaansa, voisi olla jopa avioeron paikka. Jos joku työntekijä tekee saman, ei tunnu missään. Sellaisessa tilanteessa keksisin vain keinon ottaa asian puheeksi hänen kanssaan, jos se tarpeen olisi, paljastamatta kuitenkaan tietolähdettäni. Jotkut perusteettoman paskapuheet esimerkiksi asiakkaan taholta taas saavat minut tuntemaan suunnatonta vihaa, koska niiden edessä olen hyvin pitkälti voimaton.

36. Oletko rasistinen?
Kulttuurirasisti jossain, mutta ettäkö minua oikeasti liikuttaisi suuntaan tai toiseen jonkun ihonväri... no ei.

37. Jos joku samaa sukupuolta oleva ystäväsi tulisi luoksesi ja kertoisi olevansa homoseksuaalinen sekä kiinnostunut sinusta, miten reagoisit?
Keskustelisimme.

38. Onko sinulla seksifantasioita?
On, muttei mitään sellaista erityistä, mistä haaveilisin joko toistuvasti tai saavuttamattomana.

39. Näetkö usein seksiunia?
Puhtaita seksiunia melko harvoin, mutta monissa unissani on ikään kuin sivujuonteena erotiikkaa. (Tästä tiedän, että aivoni ovat kaikesta huolimatta naisen aivot.)

40. Oletko herännyt "väärästä sängystä"?
En koskaan ole niin edesvastuuttomassa tilassa, että päätyisin kysymyksen tarkoittamassa mielessä väärään sänkyyn. Tästä kuitenkin sivujuontumana seuraava paljastus: oli mielenkiintoista huomata muutama vuosi sitten, että vain sängyt huomioiden, en ole kuin kahdesti elämässäni harrastanut seksiä jonkun muun sängyssä kuin omassani. Ja vain toisella kerralla jäin aamuun asti.

[x] olin täysin rehellinen tämän testin aikana - ellen sitten valehtele sujuvasti itsellenikin
[] jotain tästä väliltä
[] muuttelin totuutta hieman
[] laskettelin täyttä luikuria!

Harmaaksi mummeliksi muumioituneena

Yllätys, yllätys tämä(kin) päivä on ollut kivulias, mutta onneksi ukkokulta (viittaan siihen yhteen ja samaan siippaan) on ollut oikein kärsivällinen omaishoitaja. Meinasin alkaa rissata aamusta asti yön mentyä ihan perseelleen, mutta hän on minua muistuttanut siitä, ettei tässä mikään hätä. Siivotaan sitten kun jaksetaan, levätään nyt kun on viikonloppu ja tehdään pieniä rauhallisia touhuja, joista tulee hyvä mieli.

Niinpä kävin aamulla kauppahallista hakemassa makeaa ja suolaista, joista jälkimmäinen tosin oli iso pettymys, mutta tärkeintä ehkä olikin se kiertely hallin herkkuja huokaillen. Aamukahvin jälkeen hoitelin hiukan raha-asioita netitse ja sitten lähdimme käppäilemään mukavan kirpakkaan ulkoilmaan. Kävelimme torille, siippa osti mustaamakkaraa (tamperelaiset kirjoittavat sen yhteen, minua on tänään valistettu ja minähän olen kuulias oppilas =D) ja minäkin haukkasin siitä palasen. Kerroin siipalle pitkät pätkät siitä, miten lapsena hain samaa sorttia torilta, miten se käärittiin paperiin ja miten minä sain kipittää kotiin kuuma ja painava makkarapaketti kainalossani.

Kävimmepä sitten juomassa vielä valkosuklaakaakaot. Nyt tuntuu, että koko päivä on ollut herkuttelua.

Hiljaisesta kävelystä ja muisteloista tuli niin vanhusolo, että päätin ottaa kotiin päästyäni torkutkin. Kaiken kaikkiaan on kelpo olo, mutta silti takaraivossa painaa huoli tästä sairaudesta. Toisaalta olen kovin kiitollinenkin. Esimerkiksi siipasta ja siitä, että rahaa on sen verran, että tämänkin päivän pistäytymiset sinne ja tänne ovat mahdollisia. Äh, en osaa sitä sanoiksi pukea, muttei mitään näistä hyvistä asioista saisi pitää itsestäänselvyyksinä.

Eilen jutustelin puhelimessa muutaman viikon tauon jälkeen ystäväksi jalostuneen työkaverini kanssa. Hän toimii samassa yrityksessä hyvin vastaavassa työssä kuin minä. On ollut surullista katsoa, miten huono esimiestoiminta ajaa häntä vähä vähältä uuvuksiin. Olen onnekas siinäkin, että itselläni on hyvä esimies ja kuulun toimivaan tiimiin. Vaikka on aika ajoin hurja kiirus, tunnen itseni silti arvostetuksi ja tarpeelliseksi. Se ei niinkään johdu aliresurssoinnista kuin siitä, että asiakas omilla vaatimuksillaan luo aikataulupaineita aina silloin tällöin. Mietin tänään siis sitäkin, että oikeastaan en ole missään aiemmassa työssäni näin tyytyväinen ollut - kunhan vain saan tämän kiireen hallintaan. Työni olkoon vain osa elämää.

Että ei minulle ihmeitä kuulu, vain lunkia hiljaiseloa tänään.

P.S. Tänään teen vielä meemin - pitkästä aikaa.